Se on moro!

Hellurei ja hellät tunteet. :D Siitä on taas rutkasti aikaa kun viimeksi olen kirjoitellut blogin puolelle yhtään mitään. Itseasiassa en oo vuoteen uhrannut yhtään ajatusta blogille. Elikkäs viimeinen kirjoitus on vuoden takaa heinäkuulta, ja tällä välin on kerinnyt tapahtumaan paljon. Vuosi sitten syksyllä aloitin viimeisen vuoden lääketeknikon opinnoista ja se viimeinen vuosi oli aika työharjoittelu painotteinen. Olin samassa paikassa harjoittelussa kuin olin ollut kaikki muutkin harjoittelut. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin niin viimeinen vuosi vaan lipui ohitse ja niin tuli se kauan odotettu ja samalla pelätty päivä.... nimittäin valmistumispäivä. Valmistujaiset meni hyvin tosin ei vältytty ilon eikä surun kyyneliltäkään. Se eron hetki vaan on niin riipaiseva ja kun sen tajuaa että ne ihmiset joiden kanssa on ollut ajoittain enemmän tekemisissä jopa kuin omien vanhempian ja lähipiirin kanssa, niin et yhtäkkiä näekkään niitä enää päivittäin, ja se vanha tuttu piiri on rikottu ja heitetty palasiksi maailmaan. No viimeisestä kahdesta vuodesta mulle jäi todella hyvät muistot ja paljon uusi ystäviä joiden kanssa pidän yhteyttä läpi elämän. Opettajatkin jatkavat elämässäni ystävinä ja pidän heihinkin yhteyttä aika ajoin. Olen myös luvannut heille, että poikkean aina välillä tarkastamassa onko koulu vielä paikallaan ja millainen meininki siellä on meneillään. Valmistujaisten jälkeen aloitin kesätyöt vanhalla harjoittelupaikallani ja heti toisena työpäivänä olikin pääsykokeet Turun ammattikorkeakoululla bioanalyytikon tutkintoon. Pääsykokeista mulla ei kauheasti oo muistikuvia, mutta kai ne hyvin meni. Koko kesä meni oikeastaan työtätehden ja välillä kavereita nähden. Sitten tuli heinäkuun ensimmäinen viikko ja mulle tuli opintopolunsivuille tieto, että olen valittu Tampereen ammattikorkeakouluun bioanalyytikon koulutusohjelmaan. Sitten alkoikin kauhea huuto ja puhelinrumba kun piti kaikille läheisille ilmoittaa, että tämä tyttö on päässyt ammattikorkeeseen opiskeleen. Seuraavana päivänä töihin meno jännitti, sillä olin sopinut apteekkarin kanssa, että olen elokuun loppuun töissä, mutta koulu alkoikin jo elokuun puolessavälissä. Onneksi apteekkari on ymmärtäväinen ja ihana ihminen ja onnitteli mua kouluun pääsystä ja sanoi, että ei siinä sitten muuta kuin päätetään työsuhde aikaisemmin. Sitten alkoi se kauhea asunnon etsiminen Tampereelta ja samalla Turun päässä tavaroiden pakkaaminen vaikka en vielä siinä kohtaa tiennyt yhtään, että onko mulla kuun vaihteessa minkää näköistä asuntoa johon ne veisin. Onneksi asiat järjestyi ja sain asunnon ihan ajallaan ja kuun vaihteessa tehtiin muutto ihanien sukulaisten avustamana. Nyt olen ollut koulussa jo puolitoistakuukautta ja asiat rupee sujumaan ja oon saannu taas uudesta rytmistä kiinni. Opiskelu on ollut juuri sellaista kuin olin odottanutkin ja tällä hetkellä rakastan yli kaiken niitä labratunteja joilla otamme toisiltamme verinäytteitä. Onnistumisen riemua on tullut koettua ja yhdessä ollaan naurettu myös niille epäonnistumisille. Tällä hetkellä odottelen vain syyslomaa joka alkaa viikon päästä tai ei se oikeestaan ole syysloma vaan se on itsenäisenoppimisen viikko. Noh oli mikä oli niin mulle se on kaivattua lomaa.

Kesä ja kuumuus...

Viime postauksesta on taas kulunut aikaa. Mulla on vaan ollut taas kerran niin paljon toimintaa, että en ole kerinnyt päivitteleen kuulumisiani tänne blogin puolelle. Viime postauksen jälkeen on kerinnyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Ensinnäkin kestyöt päättyi kesäkuun lopussa ja sen jälkeen mulla alkoi loma. Loman alussa meille muutti mun kummisetä joka oli tosi sairas ja hän menehtyikin pitkällisten taistelujen jälkeen viikko sitten pe-la yönä. Uskon, että hänellä on nyt kaikki hyvin ja maallinen kipu on ohitse. Ne kolme viikkoa jotka hän meillä kerkesi asumaan olivat aivan mahtavia ja me lähennyimme entisestään. Koin myös, että se kun hän sai viettää viimiset aikansa meidän luona merkitsi hänelle todella paljon. Kesälomalla en oo muuta kerennyt tekemään kuin kesätöitä, hoitaan kummietää ja viime lauantaina käytiin äidin ja isovanhempieni kanssa ahvenanmaalla sellaisella kyläyhdistyksen reissulla. Reissu oli mukava ja aivan upeita maisemia sain vangittua kameran muistikortille. Maisemat oli kuin lappi meren keskellä. Tosi karua ja kallioista.

Kävin tuossa viime viikolla neurollakin. En muista olenko kertonut, että mun neurologi on aivan huippu kiva ja odotan aina neuron käyntiä vaikka toki myös pelkään/jännitän sitä aina kun ei voi tietää tuleeko jotain pahaa vai onko kaikki ennallaan. Tälläkin kertaa kaikki oli hyvin ja kun gilenyan takia mulle tehtiin semmonen otc-tutkimus silmiin niin senkin osalta kaikki oli kunnossa. Neurologin kanssa juteltiin gilenyan uudesta korvausluokasta ja siitä mitä se minulle nyt tänävuonna merkitsee. Kyselin myös samalla neurolta vastasairastuneiden sopeutumisvalmennus kursseista, mutta lopputulos oli, että kumpikaan meistä ei ollut myötämielinen asiaa koskien. Sillä nykyään kun masku ei enää niitä järjestä niin voi olla, että olen ainoa nuori kurssilla ja kaikki muut ovat vanhuksia niin ehkä mä en sais kurssilta paljoa.

Mulla alkaa tuossa kahden viikon päästä koulu. Tarkalleen 11.8 ja odotan sitä jo, koska näen taas kaikki kaverit joita en ole kesänaikana nähnyt ja toki mullahan alkaa nyt viiminen vuosi niin odotan senkin takia koulunalkua innolla. Tämä viiminen vuosihan mulla menee niin, että olen ensimmäisen jakson koululla sitten kaksi seuraavaa olen harjoittelussa ja taas yksi jakso koululla ja taas viiminen jakso harjoittelussa. Eli aika leppoinen viiminen vuosi tulee olemaan. Ei siinä kauheesti kerkee koulun penkkiä kuluttamaan.

Onko teillä jotain tv-ohjelmia mitä odotatte aina näin syksyllä alkavan? Mulla niitä on muutamia. Odotan aina syksyisin varsinkin big brotherin alkua ja nyt odotan taas iholla ohjelmaa alkavaksi. Sitten on tietysti nää perus salkkarit ja uusi päivä mitä odotan et ne jatkuu.

Ei mulla nyt muuta tällä erää ole. Postausideoita voitte laittaa kommentti boksiin. Koitan niitä toteuttaa parhaani mukaan.

XOXO Jaspero

TJ1

Heissan kaikki jotka tätä lukee. Oon elossa vaikka onkin ollut hiljaista blogin saralla. Mä tein instagramin se on tassaelamaon. Mun piti tänään tehdä teille myday tyyppinen video, mutta unohdin sen tyystin kun lähdin polkemaan töihin. Oon tosiaan kesätöissä tossa paikallisen uimarannan kioskilla. Nyt ei oo mitään ihmeempiä tapahtunu. Oon vaan nauttinu hyvistä keleistä ja kesästä. Olin toukokuun lopulla Tampereella likkojen lenkillä ja se meni omalta osaltani hyvin vaikka keli oli todella kuuma ja pelkäsin että väsähdän tyystin. Mulla on huomenna synttärit ja menen viettämään niitä huomen illalla Turkuun ja lauantaina pidän kahvikekkerit sukulaisille. Jos sitte vaikka huomenna tekis sen mydayn. Saas nähdä muistanko ;P

Aika rientää

Heissan kaikki jotka tätä eksyvät lukemaan. On taas ollut pitkä hiljaisuus, mutta ei vaan ole aika millään riittänyt kaikkeen. Harjoittelu päättyi ja oli kyllä todella ihana paikka. Menen sinne seuraavaan harjoitteluun takaisin. Kesästä, mulla ei oo mitään tietoa vielä töiden osalta. Kovasti olen hakenut töitä, mutta ei ole valitettavasti tärpännyt. Koulussa meillä on ollu nytten 8-16 päiviä. Olen ollut aivan puhki kun olen tullut kotiin ja kaatunut vain sohvalle koko loppuillaksi katsomaan Housea. Sain Housen kaikki 8 tuotantokautta joululahjaksi dvd:llä. Muuten mulla on ollut todella aurinkoinen mieliala ja olen niin onnellinen tuosta lämmöstä ja auringosta tuolla ulkona.

Tässä syyllinen blogihiljaisuuteen :D

Olen taas kulkenut koulumatkat fillarilla, kun sain sen kuntoon. Nyt toimii taas jarrutkin :P Vaihtelin viikonloppuna isän autoon renkaat. Enää ois äidin autoon vaihdettava. Tykkään siittä hommasta yli kaiken harmi kun renkaat pitää vaihtaa vain kahdesti vuodessa.

Pääsiäinen meni menojaan ja itseasiassa toivottelin torstaina koulussa jo porukoille hyvää vappua. No onneksi se on jo ensiviikolla. Pääsen taas kuuvannokkaan piknikille. Aivan mielettömät maisemat ja hiljaisuus. Jos siis meidän porukan kanssa voi olla hiljaista.

Teen myös villasukkaa aloitin sen harjoittelun loppumetreillä, kun tuli sellainen inspiraatio, että haluun tehä sukat itselleni syksyksi. Kantapää on tällähetkellä tekeillä se haastavin osa koko sukassa. Olen menossa torstaina neurologille 3kk kontrolliin gilestä. Kaikki on mennyt siltä osin hirveen hyvin ja olen todella tyytyväinen lääkkeeseen. Sain facebookissa kaveriltani tämän 5 päivän arkikuva haasteen ja sitä olen koittanut nytten sunnuntaista asti toteuttaa tunnollisesti. Mulla olisi haaveena edelleenkin että saisin tehtyä teille mydayn. Mitäs mieltä olette haluaisitteko katsoa videon päivästäni? Tästä tuli nyt tämmöinen kuvapainotteinen postaus, mutta ei mulla tällä erää ole muuta kerrottavaa. Palaillaan :D

TJ2

Terveppä terve taasen pitkän tauon jälkeen. Nyt on oikeesti ollut niin paljon kaikkea, että en ole yksinkertaisesti vaan kerinnyt blogaamaan. Tästä syystä olenkin miettinyt, että jos tekisin instgramin ja päivittelisin sinne kuvia niin pysyisitte edes vähän mukana menossa.

Harjoittelua on enää kaksi päivää jäljellä ja olo on vähän haikea kun joutuu jättämään niin mahtavan työpiirin ainakin vähäksi aikaa. Ollaan apteekkarin kanssa jo puhuttu seuraavasta harjottelustani, että jos menisin uudestaan sinne. Se olisi kyllä hyvä juttu kun ei tarvitsisi taas opetella uusia toimintatapoja ja paikkoja kaikille asioille. Mulla oli viikko sitten arviointi ja osapuolia keskustelussa olimme minä, apteekkari ja opettaja. Sain arvosanaksi K3 eli kiitettävän. Olen todella tyytyväinen tulokseen, koska en oo koskaan saanu harjottelusta niin hyvää numeroa. Ehkä tää nyt on se oikee ala mulle.

Olin myös viikko sitten maanantaina ripsien pidennysten laitossa ja niistä tuli ihan mahtavat. Jenna joka ne laittoi mulle sanoi, että menee noin kaks tuntii mut meni lopulta kaks ja puol kun mulla on kuulemma niin tuuheet ripset, että niistä riittäis kolmelle ihmiselle. :D

Ajattelin laitella parin viikon päästä myday blogausta tai kokeilla vlogausta. Mitäs siittä sanoisitte?
Mulla on ens viikko viel lomaa ja sit palaan takaisin kouluun.

Voi kun saisi käännettyä kelloa taaksepäin.

Hei taas pitkän tauon jälkeen, mutta ei ole ollut kauheesti nyt halua kirjoitella tänne muutamasta eri syystäkin. Ensiksi haluan kertoa, että rakas nelijalkainen prinsessani nukkui ikiuneen 29.1 ja romahdin asiasta ihan totaalisesti. Hän oli 4,5 vuotias elämäniloinen koiruli. Joten kuolema tuli totaalisena shokkina. Hän oli vain nukkunut ikuneen. Se lohduttaa, että tietää ettei ole kärsinyt eikä varmasti edes tajunnut koko asiaa. Nyt rupee pikkuhiljaa helpottamaan ja osa apuna on toiminut työharjoittelu joka on livahtanut kohta jo puoleen väliin. Harjottelussa on ollut mukavaa ja on saanut tehä niitä asioita mitä tässä puolenvuotta on opitellut ja kuullut opettajalta esimerkkejä. Muutenki siellä on todella mukavaa porukkaa ja kaikki otti mut avosylein vastaan eikä kukaan oo toivottavasti kokenu mua niin, että olisin vain tiellä. Toinen tekijä mikä on varmaankin auttanut tässä surussa on, että meille tuli "sijoitukseen" tuollainen ajokoira uros joka on joku 2,5 vuotta. Hän on meillä niin pitkään kunnes hänelle löytyy metsästävä perhe jolla on aikaa käyttää häntä metsällä ja viedä sitä eteenpäin.

Gilenyaa olen ottanut nyt vähän yli kuukauden verran ja kaikki on mennyt hyvin. Lukuunottamatta pientä flunssaa tässä välillä, muuta se oli ihan odotettavissa. Sillä gile vaikuttaa valkosolujen kautta ja näin ollen laskee niitä jonka myötä olen herkempi taudeille kun vastustuskyky on laskenut. Neurologikin soitteli viime viikolla ja kertoi, että verikokeet olivat kunnossa tai sellaiset kun oletettiinkin eli valkosolut ovat laskeneet, mutta muuten hyvät. Samalla hän kertoi d-vitamiini arvostani joka otettiin kun aloitin gilen ja se oli nyt sitten koholla ja se jätettiin tauolle kunnes menen kolmen kuukauden kohdalla hänen vastaanotolleen kontrolliin. Silloin se otetaan uusiksi ja katsotaan voinko aloittaa udestaan deen. Olin nimittäin syönyt deetä siitä asti kun lääketutkimus loppui niin 100 mikrogrammaa päivässä kun normaalit ihmiset syövät sen 25-50. Tosin meille mäsäläisille suositellaankin deetä korotettuna, mutta en sitte tiiä kuinka suositeltua toi 100 mikrogrammaa päivässä on syödä. Tällä viikolla se sitten onkin ollut ihan hirveen väsyttävää kun se dee jätettiin niin yhtäkkiä pois. Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen gileen kun ei tarvitse pistellä se on vain yksi nappi mikä heitetään aamuisin huiviin ja se on siinä. Niin ihanan helppoa ja kivutonta. Lisäksi toimintakykyni on mielestäni parantunut. Nimittäin ennen kun oli vähänkin hämärää nii aloin seilaamaan kävellessä nyt en enää tee niin. Ja koulumatkoillani joka on 2.5km per suunta jouduin pitämään taukoa enää ei tarvitse pitää niitäkään.

Ei mulla tällä erää taida olla teille muuta kerrottavaa kauheasti ei ole tapahtunut nytte 3 viikon aikana kun päivät menny töissä ja illat ollu väsynyt. Ystävänpäivänä kävin keilaamassa ja syömässä kavereitteni kanssa. Se oli kyllä tosi mukavaa vaikka olinkin rännikuningatar. :D

Vähiin käy ennen kuin loppuu :D

Taas on vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi kirjoittelin teille kuulumisiani. Viimeisin postaukseni olikin tienpäältä. Reissu meni hyvin valitettavasti ei tullu otettua yhtään kuvia. :( Nyt on lähellä se hetki kun saan heittää rebismartin nurkkaan enää kaksi pistosta jäljellä. Torstaina menen sitten sairaalaan ja vietän seinien sisällä vähintään 7 tuntia. Toivon todellakin, että se jää siihen 7 tuntiin enkä joudu jäämään tarkkailuun yöksi, koska jos näin käy niin mä todellakin karkaan sieltä.

Mun täytyy muistaa palauttaa toi laite torstaina sairaalaan, koska firma joka tota laitetta tekee haluaa sen takaisin ja mitä mä sillä tekisinkään. Oon nytte melkeen kaksvuotta kantanut tota laitetta mukanani ja tuntuuhan se oudolta ajatella, että kohta se on ohi. Samalla mietin, että kuinka lyhyt se aika on ollut, mutta samalla niin pitkä ja jokainen pistos on tehnyt kipeetä ja välillä jopa saanut kyyneleet silmiin. Tästä kahdenvuoden ajanjaksosta on nyt muistona mun iholla monia jälkiä ja ne tuskin tulee koskaan paranemaan, mutta ihminenhän on kuin tyhjä taulu syntyessään ja siitä se sitten pikkuhiljaa rupee värittymään. ; )

Tälläisen paketin kävin eilen hakemassa apteekista ja tämä pieni paketti tuli maksamaan mulle 611,50€. Isäni totesi kun istuin autoon tuo paketti kädessä, että samalla hinnalla oisin saanut 50 tuuman tv:n, mutta tv:llä en olisi saanut terveyttä. Joten asiat tärkeysjärjestykseen. :D

Mulla oli tänään lyhyt päivä koulussa menin 12:30 ja pääsin 14:00. Muutenkin mulla on tää viikko rento kun keskiviikkona meillä on koulu täynnä 9 luokkalaisia ni meillä amislaisilla ei oo koulua ja torstai oon sairaalas ja sit perjantainaki on vapaa. Koulun jälkeen tein ruokaa yllänäkyvistä raaka-aineista eli tein legendaarisen makaroonimössön. Se on hyvää ja halpaa ja välillä tuntuu, että voisin syödä sitä vaikka ja kuinka paljon. Tänään oli kyllä todella ihana ilma kävellä kouluun ja koulusta pois vaikka olikin pakkasta ja naama meinas jäätyä irti. Miettisinkin matkalla kouluun et jos ois kunnolla lunta ja ehkä 5 astetta vähemmä pakkasta ni ois niin mukava keli hiihtää. Rakastin sitä ääntä joka mun kengistä tänään tuli kun kävelin tuolla, pakkaslumen narskuna on vaan jotain niin ihanaa kuultavaa varsinkin jos on kaivannu sitä niinku tänä talvena oon. Ei mulla kai muuta tässä ole joten laitan tähän loppuun vielä kuvan mun ikkunasta otettuna. Tästä tuli nyt tämmönen kuva painotteinen postaus, mutta välillä näinkinpäin. :D